Agility

kaiken huipennus: agirotu 2009 Nastolassa... Häppeninki oli loistava paikka lopettaa meidän lupaava agi-ura ;) Mila käy niin kierroksilla kentän laidalla ja jo pelkästään Taran perässä kulkemisesta, että mua ei vaan enää huvita jatkaa harrastusta. Radalla koira on (yleensä) oikein viksu ja vauhdikas, mutta pelkään, että olisi vain ajan kysymys, koska päässä loiskuva keltainen neste alkaisi sielläkin tehdä tepposia. Mila ei tarvitse vauhtia nostattavia treenejä vielä(kään), vaan sitä toista osastoa, rauhoittavia ja päänuppia rasittavia. Mutta siis agirotu meni ratakisana ihan jees. Mila meni kaikki esteet, oli hyppyjä, A-este, puomi, putkia ja yksi pussi, eli meille ne ovat suht helppoja, vaikka itse puomia aikalailla jännitinkin. Syy: edellisen maanantain möllistartissa Mila oli ensin pudota puomilta ja kun sain sen autettua puomille takaisin, se hyppäsi syliin... Kisassa oli kuitenkin aika paha kompa(stuskivi), nonstop-startti. Eli Tara joutui odottamaan VAPAANA (!) vuoroaan, kun Mila paineli radalla ja sai lähtöluvan kun Mila ohitti viimeisen esteen (hyppy). Noh, kaverukset saivat loistoidean vetää rata läpi kahteen pekkaan (kaksin aika kaunihimpi ?), tulivat sentään molemmat omille tahoilleen kentän täyttäneellä "TÄÄLLÄ !!!" karjaisulla. Nauhalta pitääkin sitten katsoa, tuliko ärräpäitä siihen sekaan myös ;D Joo, mut meille tää tais olla tässä. Kiva harrastus, mutta Milan luonteisen kanssa voi olla ihan tolkullista lopettaa / pitää kunnon tauko tässä vaiheessa, kun koira piippaa ja huutaa radan laidalla ja on joka koiran mukana menossa radalle, melkein vaikka väkisin. Ei tarvi paljon tuota enää kiihdyttää, ei... Vauhtieläin.

Kevät 2009. Takana agin alkeiskurssi ja edessä Agirot 2009, apua... Viisi kertaa agitreenejä vielä ja vasta ollaan esteisiin tutustuttu, ei päästy kokeilemaan yli kolmen esteen yhdistämistä "radaksi". Treeniryhmämme kokoontuu torstaisin klo 21-22, eli yötreenaamiseksi menee. Saa nähdä miten hereillä on koira ja ohjaaja. No, jos vauhti vähän hiljenee, niin ei paha...

Kroppansa puolesta Mila on ainakin tällä erää (ikää 2v) kuin luotu agilityyn. Kaikki massa on lihasta ja suurimmaksi osaksi topakkaa potkaa, jolla on helppo punkea A-esteet, puomit ja putket. Eikä notkea selkärankakaan menoa ainakaan rajoita. Lihapullan perässä Mila menee vaikka rusetille ja kunnon vetolelu ja sillä riehuminen saa vauhdin aivan uusiin ulottuvuuksiin.

 Toistaiseksi ollaan käyty vain hiukan lajiin tutustumassa Minna Borodulinin opastuksella Riihimäellä ja pakko myöntää, että Milalle agiliito on jälleen yksi laji, jossa motivaatio on kohdillaan ja päätreeni kohdistuu hallittavuuteen. Kiva kun on kivaa...

 20.3.2009 Agility-ura sen kuin jatkuu. Eilen käytiin Emmillä Taran kanssa agin yksityistunnilla ja kyllä tuli paljon oppia ja oli kivaa ! Vaikka oli ulkokenttä. Suvikin kehui, että oltiin tosi pro *henkselit paukkuu* ! Tänään sitten käytiin lonkka- ja kyynärkuvissa Skutilla ja päätin sitten samalla selänkin kuvauttaa, ettei tuu ylläreitä matkan varrella. Lonkat lähti kennelliittoon B:in, kyynäreet 0:ina ja selkä oli täysin kunnossa (ei spondyloosia tai muita ylläreitä). Päästiin myös HYvinkäälle sisähalliin ja treenit alkaa vielä ennen pääsiäistä. jeejeejee !